JALKOJENHOITO

                                              JALKOJEN HOITAMISEN TEHTÄVÄ

1. Liikasarveistumia tai kovettumia syntyy ärsytyksestä, esimerkiksi paine, puristus tai hankaus kiihdyttää tyvisolukerroksen solujen uusiutumista, jolloin sarveissolukerros paksuuntuu ärsytyskohdasta. Ennen liikasarveistumaa ihoon kohdistuva mekaaninen rasitus voi aiheuttaa myös hankaumia ja niljettymiä. 
2. Kovettuma näkyy iholla kiiltävänä ja sileänä paksuna ihona, joka näyttää kosteana kellertävältä. Kovettuma tai osa siitä voi muodostua känsäksi, jos siihen kohdistuva paine ei lievene.
3. Känsäksi kutsutaan kovettumaa, joka on rajoittunut pienelle ihoalueelle. Känsät sijaitsevat tyypillisesti varpaiden päällä tai niiden väleissä, jalkapohjissa, päkiässä, kantapäässä, vaivaisenluun tai vasaravarpaan päällä tai kynnen alla tai sen reunassa. Känsä voi olla kivulias, jos kartion muotoisen känsän kärki painaa hermoa verinahassa eli dermiksessä. Tällaista känsää kutsutaan yleensäkovaksi känsäksi. Varsinkin varvasvälien känsät voivat olla myös pehmeitä känsiä.
4. Halkeama eli pykimä (fissuura, ragadi) syntyy, kun kuiva iho venyy ja halkeaa. Joustamaton iho halkeaa jopa verinahkaan asti. Halkeamasta voi vuotaa verta ja se voi olla erittäin kipeä. Tulehtuessaan se punoittaa ja kuumottaa, lisäksi se voi alkaa märkiä. Halkeaman kautta elimistöön pääsee bakteereja, jotka voivat aiheuttaa tulehduksen, jopa kivuliaan ja sairaalahoitoa vaativan ruusun.
   Voimakas kantaisku kävelyssä lisää painetta kantapään alueella. Kuljettaessa paljasjaloin jalkapohjan iho ahavoituu, paksuuntuu, kuivuu ja halkeilee. Kovettuman repiminen ja voimakas raspaaminen voivat johtaa halkeamien syntymiseen. Seisomatyö, kovat työskentelyalustat, ylipaino ja rasvapatjan rappeutuminen altistavat selvästi kantapäähalkeamien syntymiselle.
   5. Vettymiä eli maseraatioita syntyy helposti kosteisiin, hikoileviin tai ahtaisiin varpaiden väleihin. Iho muuttuu valkoiseksi ja rikkoontuu helposti ja epidermis pehmentyy. Iho altistuu helposti sieni-infektioille, siksi se pitäisi hoitaa mahdollisimman pian kuntoon.
   6. Yleisimmät jalkasienen oireet ovat halkeilu, kuoriutuminen ja hilseily jalkaterän reunoilla ja varpaiden välissä. Jalkasieni voi myös aiheuttaa ihon kutinaa ja punoitusta, sekä polttavaa tunnetta ja pistävää kipua. Jos tulehdus pääsee leviämään kynsiin, aiheuttaa se lievää värimuutosta varpaankynnen kulmassa, joka myöhemmin leviää kohti kynnen pohjaa. Kynsisienen oireet ovat alussa usein melko huomaamattomia, mutta tulehduksen levitessä kynnet saattavat haurastua ja paksuuntua. Hoitamattomana tulehdus voi aiheuttaa kynnen höltymistä ja lopulta kynnen irtoamisen. Kynsisieni-infektiot ovat alussa usein kivuttomia, mutta voivat taudin edetessä aiheuttaa epämukavuutta ja kipua.
   Vaikka jalkasienen (athlete’s foot) ja kynsisienen (onykomykoosi) aiheuttaja on samantyyppinen sieni, vaivoja hoidetaan kuitenkin eri lääkityksillä. Athlete’s foot eli jalkasieni on usein lievä ja voidaan oikeanlaisella antifungaalisella hoidolla eliminoida muutamassa päivässä tai viikossa. Jalkasienen hoitokeinoja ovat muun muassa antifungaaliset voiteet, suihkeet, nesteet, jauhemaiset tuotteet ja tabletit, joita käytetään yhdessä omahoidon kanssa, kuten jalkojen säännöllinen pesu vedellä ja saippualla ja kuivaamalla jalat huolellisesti pesun jälkeen. Myös sukkien ja kenkien säännöllinen vaihtamien on yksi tärkeä asia jalkasienen omahoidossa.
   7.
   Syylät ovat papilloomavirusten eli HPV-syylävirusten (HPV = human papilloma virus) aiheuttamia hyvänlaatuisia kasvaimia ihossa tai limakalvoilla. Syylät voivat olla tyypiltään tavallisia syyliä, litteitä syyliä tai visvasyyliä eli kondyloomia. Papilloomaviruksia tunnetaan toista sataa alatyyppiä. Eri alatyypit aiheuttavat eri taudinkuvia. Kutakin taudinkuvaa voi aiheuttaa useampi eri HPV-alatyyppi. Suurin osa HPV-tartunnoista on kuitenkin oireettomia.
   Papilloomavirukset ovat yleisiä väestössä. Tartunta tapahtuu kosketuksessa. Aika tartunnasta näkyvän syylän ilmestymiseen voi tavallisessa syylässä olla muutaman viikon, kun taas kondyloomien kohdalla viive voi toisinaan olla useampi vuosi. Joidenkin HPV-alatyyppien tiedetään altistavan kohdunkaulan, sukuelinten, suun ja nielun syövälle.
   Ontelosyylä eli molluska ei ole papilloomaviruksen aiheuttama, vaan se on rokkoviruksiin kuuluvan ontelosyyläviruksen infektio. Rasvaluomia kutsutaan joskus rasvasyyliksi mutta ne eivät ole viruksen aiheuttamia.
   Tavallinen syylä  on tyypillisesti käsissä tai jalkapohjissa ja kohoaa ihosta puolipallomaisesti. Jalkapohjissa on myös ihon sisään kasvavia ns. mosaiikkisyyliä, jotka aiheuttavat kipua kävellessä. Myös kynsivalleissa ja kynsien alla olevat syylät ovat tavallisia. Syylä voi olla myös rihmamaisena esimerkiksi suupielissä, silmäluomissa tai sierainaukoissa lapsilla, joskus aikuisillakin.
   Litteitä syyliä on lapsilla, harvoin aikuisilla kasvoissa tai kädenselässä, ja ne kohoavat vain vähän ihon pinnasta. Tavallisesti niitä esiintyy kymmenien 1–5 mm:n läpimittaisten syylien ryhminä.
   Visvasyylä eli kondylooma on tavallisin seksuaalisesti aktiivisilla nuorilla aikuisilla. Osa visvasyylistä on vaaleanpunervia pieniä kukkakaalimaisia nystyröitä, osa tummia kookkaampia pehmeitä kasvaimia ja osa limakalvon tasossa, tuskin silmällä erotettavia limakalvomuutoksia.
   8. Kynsisilsaa voi epäillä, kun kynsi muuttuu sameaksi, ruskeankeltaiseksi ja kärjestä kuluneeksi ja lahoksi. Silsa leviää kynnen alla ja lopulta irrottaa kynnen alustastaan kynsipatjasta. Silsaa on usein myös jalkapohjassa ja varvasväleissä. Toisessa tyypissä kynteen ilmaantuu valkoisia liuskoittuvia laikkuja.
   Kosteissa oloissa, hikoilevissa jalkaterissä ja diabeetikoilla hiivasieni aiheuttaa kynsivallista päin alkavaa kynsisisilsaa. Tämä muoto on yleisempää sormien kynsissä. Kynsivallit ovat turvonneet ja kostea erite on nähtävissä kynsinauhan edessä tai kynsinauha on kadonnut.
   Kynsisilsa on useimmiten esteettinen haitta. Paksuntuessaan kynsi voi aiheuttaa paineoireita ja lisäoireena bakteeritulehduksen. Mikäli alaraajojen verenkierto on huono tai on diabetes, tulehdus voi johtaa haavauman syntyyn.
   
   Kun kynsimuutos ei kasva pois vaan leviää, kannattaa hakeutua ihotautilääkärin ja jalkaterapeutin vastaanotolle. Kun tarkoituksenmukainen hoito aloitetaan ajoissa oireiden ollessa vielä vähäisiä, kynsi voi parantua helposti verrattuna kynsisilsan kokonaan sairastuttamaan kynteen ja vuosikausia kestävään hoitoon. Silsan leviäminen muihin kynsiin ja bakteeri-infektioiden syntyminen voidaan estää.
   Hoitomuodosta riippumatta kynsisilsan paraneminen on pitkäaikainen prosessi. Isovarpaan kynnen kasvu kestää aikuisilla noin vuoden. Hoitotulokseen vaikuttavat yleiskunnon lisäksi myös ulkoiset olosuhteet, jalkahygienia, sopivien sukkien ja kenkien käyttö sekä niiden hygieniasta huolehtiminen.
   Parhaat tulokset saadaan yhdistämällä sisäinen ja ulkoinen lääkehoito. Viljelytuloksen perusteella lääkäri määrää lääkehoidon. Sisäinen lääkehoito ei sovi kaikille, ja usein tyydytään pelkkään paikallishoitoon.
   Ulkoisesti käytettävän paikallishoitoaineen tehoa parantaa, kun sairas kynnen osa leikataan pois ja kynsipatja hiotaan puhtaaksi ja sitä levitetään hieromalla, jotta kynsi mahtuu kasvamaan normaalisti. Terveydentila ja muu lääkehoito vaikuttavat hoidon aktiivisuuteen. Vaikka kynsisilsaa ei saada täysin parantumaan, sen leviäminen pysähtyy ja kynnet saadaan siistimmiksi.
   Ilmavien sukkien ja kenkien käyttö tukee parantumista. Ääreisverenkierron vilkastuttaminen varvasvoimistelun avulla parantaa ja edistää paranemista. Lisäksi varmistetaan, etteivät varpaiden asentomuutokset aiheuta kynsiin painetta. Tarvittaessa käytetään varpaiden oikaisijaa
   Kynsisilsan hoitoa varten on hankittava henkilökohtaiset kynsienhoitovälineet. Alustastaan irronnut kynnen osa leikataan tarkoin pois, ja kynsipatja viilataan ohuella santapaperilla tai kynsiviilalla puhtaaksi. Hiontasuunta on kynnen kasvusuuntaan. Leikkaus ja hionta tehdään kerran viikossa. Kynsiuurteet voi puhdistaa pesun yhteydessä pehmeällä tähän tarkoitukseen hankitulla hammas- tai kynsiharjalla.
   9. Kotkankynsi eli onykogrypoosi voi sisältää myös sieni-infektion. Etenkin vanhuksilla ja diabeetikoilla tällainen huono kynnen hoito voi johtaa varpaiden ihon vaarallisiin painehaavoihin.
   10. Palelu, johon liittyvät kylmät kädet ja jalat, on yksilöllinen ominaisuus. Se on yleisempää naisilla kuin miehillä. Syy siihen on epäselvä, mutta taustalla on luultavasti jokin häiriö ihon verenkierrossa ja verenkiertoa säätelevässä hermotuksessa.
   Paikallaan istuminen tai seisominen kosteassa, viileässä ja kylmässä lisää palelua. Istuminen työpöydän ääressä pitkän aikaa normaalilämpöisessä huoneessa johtaa jalkojen paleluun.
   Haitta voi ilmetä nukkumaan mennessä. Jonkin aikaa vuoteeseen menon jälkeen jalat tuntuvat jääkylmiltä, tai siihen saattaa herätä juuri nukahtamisen jälkeen, vaikka huoneen lämpötila olisi hellelukemissa. Uni voi olla levotonta tai ihminen kärsii unettomuudesta. Vie aikaa ennen kuin verenkierron säätely mukautuu vaaka-asentoon.
   
   Lämpimien villasukkien ja tilavien jalkineiden käyttö niin sisätiloissa kuin ulkona on perusasia. Löysien yösukkien käyttö auttaa nukahtamista. Ne on helppo potkaista pois, kun lämpötasapaino on saavutettu. Fleecesukat tai kuusaappaiden näköiset untuvayösukat ovat hyviä lämmittäjiä. Akurullan käyttö säännöllisesti, jopa työpöydän alla, vilkastuttaa jalkaterien verenkiertoa ja pitää jalat lämpiminä. Alaraajojen ja jalkaterien voimistelu vilkastuttaa verenkiertoa ja lisää jalkojen lämpimyyttä. Varpaiden kipristely, jalkaterän lyhentäminen ja nilkan ojennus ja koukistus onnistuvat kengät jalassakin. Jotkut ovat saaneet apua joogasta tai tanssiharrastuksesta.
   Tupakointi kannattaa lopettaa, koska nikotiini supistaa verisuonia. Jotkut saavat apua vaihtokylvyistä tai -suihkuttelusta, eli jalat ovat vuorotellen viileässä ja lämpimässä vedessä. Äärilämpötiloja tulee välttää ihovaurioiden ehkäisemiseksi.
   Kylmä suihku ja jalkojen hankaaminen karhealla pyyhkeellä juuri ennen nukkumaan menoa on yksi keino lämmittää kylmiä jalkoja. Vanhan ajan lämpöpullon tai -tyynyn avulla vuoteen lämmittäminen ennen vuoteeseen menoa saattaa auttaa, mutta jalkojen lämmittämistä takan edessä kannattaa välttää, koska se voi johtaa ihovaurioihin. Pintaverenkiertoa vilkastuttavat eteeriset voiteet voivat olla hyödyksi, mutta eivät jatkuvasti käytettyinä.
   Lasten, vanhusten, pyörätuolipotilaiden, diabeetikkojen ja huonosti liikkuvien henkilöiden jalkojen lämpimyyttä kannattaa tunnustella käsin ja varmistaa, että jalat ovat lämpimästi puetut.
   
   Lähde: Terveyskirjasto Duodecim